Olen täyttänyt edellisenä päivänä 15-vuotta. Perheeni luona on tuttuja käymässä ja eräs heistä kysyy, onko minulla poikaystävää. Vastaan, ettei ole ja jään pohtimaan asiaa. Ehkä tässä iässä pitäisi jo ollakin? Alan kuitenkin seurustelemaan ensimmäistä kertaa vasta 18-vuotiaana. Olen seurustellut Villen kanssa puoli vuotta, kun ihmiset kysyvät, milloin menette kihloihin? Olen kihloissa ja minulta kysytään, milloin menette naimisiin? Lähes tuntematon opiskelija kertoo, ettei minun kannata mennä naimisiin, koska olen liian nuori. Hänen mielestään kadun sitä varmasti myöhemmin. Häissäni kysytään, oletteko miettineet perheenlisäystä?

Ihmiset kysyvät ja miettivät kaikenlaista. Itsekin mietin jos jonkinmoista. Ahdistun aika helposti sellaisista kysymyksistä, jotka liittyvät jollain tavalla isoihin päätöksiin tulevaisuudesta, joihin en osaa sillä hetkellä vastata. Seurustelimme Villen kanssa melko pitkään ja ahdistuin usein siitä, jos joku kysyi tulevaisuuteen liittyvistä päätöksistä, kuten kihlautumisesta tai avioliitosta. Ahdistuin myös siitä, jos joku ”tuomitsi” päätökseni esimerkiksi avioliiton suhteen vääräksi. Tiedän, että moni kysyi näitä kysymyksiä vilpittömästi ja tarkoitti vain hyvää. Olen kuitenkin miettinyt, miten sen voisi muotoilla muita kohtaan niin, ettei se tunnu painostavalta. Yritän keskittyä siihen, että kysyn, miten ihmiset voivat ja halutessaan he voivat kertoa haaveistaan ja unelmistaan. Joskus omastakin suusta töksähtää hassu kysymys ja jään miettimään, että toivottavasti toinen ei kokenut sitä painostavana.

Tällä hetkellä jotkut varmaan miettivät, harkitsevatko Jenna ja Ville perheenlisäystä. Kyllä me sitä asiaa välillä mietimme ja pohdimme (niin ja onhan meillä jo rakas Hippu-kissa). Ihailen esimerkiksi paljon ystäviäni ja heidän lapsiaan. Sitä, kuinka hienosti he lapsiaan rakastavat. Ihailen äitiäni ja isääni, joiden luokse olen aina voinut mennä. Tiedän, että voin mennä myös silloin, jos asiat menevät huonosti. Mielestäni vanhemmuus onkin tärkeä ja upea asia. Emme kuitenkaan mieheni kanssa pysty vielä sataprosenttisesti sanomaan, haluammeko lapsia. Emme edes tiedä, voimmeko saada niitä. Olemme vakavasti keskustelleet myös siitä, ettemme yrittäisi hankkia biologisia lapsia, vaan adoptoisimme, toimisimme sijaisvanhempina tai tukiperheenä. On monia varteenotettavia vaihtoehtoja.

Olemme myös miettineet elämää ilman omia lapsia. Ymmärrän hyvin heitä, jotka elävät ilman lapsia, ja ovat tehneet sen päätöksen itse. Sellaisten lapsettomien puolesta suren, jotka haluaisivat lapsia, eivätkä ole heitä saaneet. Senkin takia yritän välttää kysymästä pareilta, haluavatko he lapsia. Joillekin se voi olla todella kipeä aihe. Olen törmännyt monesti myös siihen ajatukseen, että lapsetonta elämää pidetään itsekkäänä. Mielestäni se ei ole itsekästä. Tällainen ihminen voi esimerkiksi panostaa enemmän vapaaehtoistyöhön, auttaa perhettään ja ystäviään. Ehkä hän hoitaa ystäviensä lapsia, kun perheen vanhemmat haluavat parisuhdeaikaa. Lapsettomat ihmiset eivät myöskään automaattisesti vihaa lapsia (tällaiseenkin ajatukseen olen usein törmännyt.) Itse nautin lasten seurasta suunnattomasti. Olen työskennellyt heidän parissaan ja toivon työskenteleväni myös tulevaisuudessa.

Pidän siis kumpaakin päätöstä hyvänä. Mielestäni kenenkään ei tulisi joutua jatkuvasti perustelemaan päätöstään siitä, miksi tai miksi ei ole hankkinut lapsia. Mielestäni onkin tärkeintä, että ihminen voi hyvin ja hän kokee, että hänen päätöksiään arvostetaan. Tämän myötä haluankin rohkaista kaikkia seuraamaan omia unelmiaan ja haaveitaan (jos ootte parisuhteessa, niin ottakaa sen toisenkin haaveet ja unelmat huomioon :D), eikä miellyttämään liikaa muita ihmisiä. On se päätös esimerkiksi sitten lapseton tai lapsellinen. Kaikkea ei tarvitse muutenkaan tietää heti (eikä voikaan). Elämä ei mene muutenkaan aina niin kuin suunnittelimme.

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Toivottavasti kaikilla oli ihana ja lämmin joulu!

Terkuin, Jenna

P.S Tähän loppuun vielä kaksi kuvaa, jotka varmaankin herättävät ajatuksia. Tuohon toiseen lisäisin vielä, että ihmisen arvoa ei määrittele kumpikaan asia, lapsettomuus tai se, onko hänellä lapsia. On hän sitten äiti/isä tai ei, hän on arvokas.

Childless by choiceMy life

 

Mainokset